Vanhusten laitoshoivapaikkojen alasajo on ollut täysin väärä ratkaisu Suomessa

Asioita ei ole ajateltu eikä nähty asioita kauaskantoisesti. On tehty säästöjä, jotka ovat nyt tulleet sitten vastaan. Nyt olemme tilanteessa, jossa ratkaisut satuttavat ja aiheuttavat vanhuksissa turvattomuutta, heitteillejättöä, yksinäisyyttä, epätoivoa ja jopa suoranaisia potilasvahinkoja. Suomalaisissa kodeissa asuu liian paljon huonokuntoisia ja muistamattomia vanhuksia, joiden paikka ei ole enää omassa kodissa, Juvonen sanoo.

Hallituskaudesta toiseen on sanottu, että koti on ihmisen paras paikka vanhana asua ja elää. Koti on hyvä paikka hänelle, joka pärjää kodissaan ja selviää siellä omatoimisesti tai keveän kotiavun turvin. Kun ikääntyneen kunto heikkenee ja esimerkiksi liikkumisessa muistissa tai perusasioissa pärjäämisessä alkaa ilmenemään ongelmia, kodista tulee vankila, joka ei ole enää se maailman paras paikka.

Iltalehti kertoi helsinkiläisen ensihoitajan (toim. Petra Sneck: IL 31.9.18 Hoitajat laittoivat oven takalukkoon, jotta muistisairas ei karkaisi kodistaan) sekä omaisten kokemuksista liittyen vanhusten kotihoitoon ja kohtaloihin (31.8.18 En ole ennen tajunnut kuinka saastaisissa lohkoissa voi hylätty vanhus elää).

Kertomukset ovat karuja. Mikäli kertomukset vanhusten lukitsemisesta omiin koteihin pitää paikkansa, on tilanne karannut jo täysin hallinnasta. Me tiedämme, että muistisairaan ja vaeltelevan vanhuksen pelastus on se, että hän ei osaa tai kykene avaamaan ulko-oveaan ja eksymään yönselkään, mutta se ei oikeuta kuitenkaan lukitsemaan vanhusta yksin omaan kotiinsa. Jos vanhus lähtee harhailemaan kodistaan, varsinkin toistuvasti, ei koti ole enää hänelle se turvallisin ja paras vaihtoehto. Muistamaton, harhaileva vanhus tarvitsee laitoshoivapaikan, jossa hänellä on turvallinen ja valvottu ympäristö. Näitä laitospaikkoja ei kuitenkaan enää ole, vaan ne on ajettu alas ja jopa täysin lakkautettu alueittain. Tämä on anteeksiantamatonta, Juvonen sanoo.

Kotihoidon työntekijät ovat voimattomia ja palautetta kotihoidon riittämättömyydestä tulee heiltä itseltään myös minulle toistuvasti. Alalla on myös työvoimapula, sillä työ on raskasta niin fyysisesti kuin henkisesti. Vastuu asiakkaista on suuri ja tiedän itsekin sen tunteen, kun olet illalla asiakkaan viimeinen hoitaja ja suljet oven perässäsi toivoen, että kaikki menisi yöllä hyvin, kotihoidossa työskennellyt Juvonen sanoo.

Hallitus on keskittynyt viemään sosiaali- ja terveysuudistusta väkipakolla eteenpäin, mutta vanhustenhoidon teemat eivät siellä näy eikä kuulu. Vanhus ei ole siellä vaan missä- yksinäisessä kodissaan. Poissa silmistä, poissa mielistä. Hallituksen tulee ehdottomasti huolehtia siitä, että laitospaikkoja on olemassa ja niitä riittää ikääntyneille. Mitä vastaavat tähän soteministerit Annika Saarikko ja Pirkko Mattila? Kotihoidon kehittäminen ei ole enää riittävä vastaus, Juvonen kritisoi.

Arja Juvonen
Kansanedustaja (ps)
Sotevaliokunta