Hämäläinen: Työhyvinvointia hoitoalalle

Hoitoalalla uhkaavan työntekijäpulan vuoksi on tehtävä radikaalisia ratkaisuja, jotta koulutetut hoitajat saadaan pysymään alalla. Palkkatasa-arvo on kaventunut vuosien mittaan hitaasti. Verrataan hoitoalan palkkoja miesvaltaisiin työaloihin, niin havaitaan, että hoitajien palkkoja on syytä korottaa.
Tilastojen mukaan joka neljäs alle 35-vuotias sairaanhoitaja on harkinnut ammatinvaihtoa (Sairaanhoitajaliitto,OKM, Tehy, Keva). Syyksi hoitajat kertovat, etteivät he voi vaikuttaa omaan työhönsä ja nuoret hoitajat haluavat paremman perehdytyksen.

Nyt koulutetut sairaanhoitajat ja lähihoitajat vaihtavat alaa tai hakevat töitä muualta, koska hoitajan ammatti ei enää innosta. Työ on raskasta vuorotyötä ja työhyvinvointiin, sekä johtajuuteen ei panosteta, ja koetaan ettei ole madollisuutta tehdä työtään hyvin ja kehittyä siinä.

Eräs nuori hoitaja kertoi joutuneensa heti valmistumisen jälkeen liian vastuulliseen rooliin työpaikassaan, esimerkiksi yksin yövuorossa toimiessaan ja koki omien vastuurajojen ylittyneen. Näin ollen parin hoitotyövuoden jälkeen kyseinen hoitaja hakeutui opiskelemaan aivan eri alalle. Tässä tapauksessa palkkaus ei vaikuttanut, vaan syynä alanvaihtoon oli työpaikan liian isojen vastuiden jakautuminen nuorelle hoitajalle.

Omakohtaisesti lähes 30 vuotta sairaanhoitajana kirurgisella vuodeosastolla työskennelleenä tiedän tasan tarkkaan millaista työ siellä on. Hoitajan työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta sekä vastuullista. Jos työn kokee mielekkääksi, niin se ei tunnu niin raskaalta. Pitää kuitenkin todeta, että oman työurani jälkeen tilanne on kiristynyt ja hoitajien määrää on vähennetty.
Muistan montakin yövuoroa, etten ehtinyt hetkeäkään istahtamaan 10 tunnin työvuoron aikana. Vuorotyö kuormittaa ja vireystaso ei ole parhaimmillaan etenkään yövuorossa, jotka tehdään pienemmällä hoitajamäärällä, jossa jokaisen vastuu työstä korostuu.

Viimevuosina useimmilla työpaikoilla työntekijöillä on koko ajan pelko työpaikastaan, koska yt-neuvotteluja on jatkuvasti menossa. Tämä tuo suurta stressiä ja ahdistusta työntekijälle ja laskee työhyvinvointia. Työpaikalla kyllä käsitellään työhön liittyviä epäkohtia, mutta tuleeko työntekijä kuitenkaan kuulluksi?

Naisvaltaisten työpaikkojen palkat tulee saada kuntoon, mutta samalla pitää kiinnittää huomiota seikkoihin, jotka vaikuttavat hoitajien jaksamiseen jokapäiväisessä työssään. Työhyvinvoinnista ja hyvästä johtajuudesta on pidettävä kiinni. Nuorille hoitajille ei tule antaa uran alussa liian isoa vastuuta, ja heidän kuuluu saada laaja-alainen perehdytys tehtävään. Työntekijän on saatava itse vaikuttaa työvuoroihinsa, jotta työn ja perhe-elämän yhdistäminen onnistuu. Kotiasioiden tila heijastuu väistämättä myös työssäjaksamiseen, niin hyvässä kuin huonossa.

Vuokko Hämäläinen
terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja
Kuopio