Huhtasaari: Eurooppalainen metsästrategia puhuttaa

Terveiset Brysselistä!

Euroopan parlamentti hyväksyi 8.10.2020 valiokunta-aloitteisen mietinnön eurooppalaisesta metsästrategiasta. Koska asiasta on tullut paljon palautetta, haluan avata sitä hieman lisää tässä.

Kysymyksessä on mietintö, joka ei ole laillisesti sitova säädös, vaan ehdotus, joka ei pakota komissiota tekemään lakiesitystä tai muutakaan tointa. Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta (art. 225) säädetään seuraavaa: ”Euroopan parlamentti voi jäsentensä enemmistöllä pyytää komissiota tekemään sille aiheellisia ehdotuksia asioista, joissa se katsoo, että on valmisteltava unionin säädös perussopimusten panemiseksi täytäntöön. Jollei komissio tee ehdotusta, se ilmoittaa Euroopan parlamentille perustelunsa.”

On totta, että mietinnössä oli paljon hyviä asioita, mutta myös esimerkiksi 14 viittausta EU:n vihreän kehityksen ohjelmaan (Green Deal), jota perussuomalaiset eivät kannata. On tosiasia, että Suomi on EU:n nettomaksaja ja jäsenmaksumme kasvaa, joten kaikki saamamme tuki myös maataloudessa ja metsänhoidossa on Brysselin kautta kierrätettyä rahaa. Päätöslauselmassa mainitaan mahdolliset uudet tukimuodot, ja onkin oletettavaa, että niistä ja rakennerahastoista saavat eniten eteläisen ja itäisen Euroopan maat. Kaiken maa- ja metsätalouden tukemisen tulisi olla kansallista eikä rahaa ole mielekästä kierrättää Brysselin kautta. Lisäksi paperi suhtautuu myönteisesti komission vuoden 2020 työohjelmaan, kehuu yhteisen maatalouspolitiikan vaikutuksia metsiin ja haluaa korostaa komission pysyvän metsäkomitean roolia. Tekstissä ”kehotetaan” komissiota tekemään erilaisia asioita 19 kertaa, osaa voi kannattaa, osaa taas ei.

Oma äänestyspäätökseni oli nolla. Toki mietintö myös aivan oikein korostaa paikka paikoin jäsenvaltioiden oikeutta päättää metsistään ja metsätalouden merkitystä sekä metsien luontoarvoja. Siinä on siis sekä myönteistä että kielteistä, hiukan kaikille kaikkea. Yleisenä huomiona todettakoon, että pohdin, miksi Suomen metsistä edes puhutaan Brysselissä? Moni tuntuu nielevän tämän purematta. Mielestäni Suomen metsistä tulee puhua Suomessa, me suomalaiset varmasti osaamme hoitaa metsiämme, kuten olemme osanneet jo tuhansia vuosia, emme tarvitse ohjeita Brysselistä. Olisi mielestäni todellakin pohtimisen arvoista, miksi niin harva kyseenalaistaa EU:n liittovaltiokehityksen ja ottaa lähes annettuna sen, että Suomen asioista päätetään muualla kuin Suomessa.

Hyvää lokakuun jatkoa toivottaa
Laura