Arja Juvonen kysyi sähköistymiseen ja digitalisointiin liittyvistä terveyshaitoista ja ongelmista sekä niiden ennaltaehkäisystä

Eduskunnan puhemiehelle
Kirjallinen kysymys sähköistymiseen ja digitalisointiin liittyvistä terveyshaitoista ja ongelmista sekä niiden ennaltaehkäisystä

Sähköinen ja digitaalinen oppimisympäristö on koulu- ja opiskelumaailmassa yleistynyt arkipäiväiseksi. Peruskouluissa ja lukioissa digitaaliset tehtävät, sähköiset kirjat ja erilaiset oppimisympäristöt kuten Office 356, Googledrive ja Googleclassroom kuuluvat opiskelijoiden päivään. Lukiossa myös matematiikan opiskelussa tarvittava laskin on sähköisessä ympäristössä. Myös ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen etenee ja tänä syksynä 2017 kirjoitukset järjestetään Suomessa jo kolmatta kertaa osittain digitaalisessa muodossa. Digitaalisesti suoritettavien oppiaineiden määrä ylioppilaskirjoituksissa laajenee ensi kevään ja syksyn aikana lisää ja viimeiseksi sähköistyy matematiikka keväällä 2019.

Sähköinen oppimisympäristö herättää kysymyksiä. Toisaalta se on nopea tapa toimia, toisaalta sitä on kritisoitu oppimisen ja sen aiheuttamien haittavaikutusten takia. Kaikkia haittavaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta opiskelijat itse ovat ottaneet kantaa sähköiseen oppimisympäristöön runsaasti tämän syksyn aikana muun muassa yleisökirjoituksissa (mm. Helsingin Sanomat), sekä kertoneet henkilökohtaisesti sähköiseen oppimiseen liittyvistä ongelmista erilaisissa keskusteluissa.

Haittavaikutuksiksi on kerrottu jatkuvasta tietokonenäytön katselemisesta johtuva päänsärky, erilaiset silmäoireet sekä niska- ja hartiakipu. Myös oppimistuloksissa on kerrottu olevan ongelmia, sillä kynällä muistiinpanot kirjoittamalla oppilaat ovat kertoneet oppivansa paremmin. Monet opiskelijat ovat kertoneet kaipaavansa perinteisiä oppikirjoja, joiden lukeminen on heistä helpompaa ja miellyttävämpää ja vähemmän silmiä rasittavaa kuin tietokonenäytöltä luettuna.

Vielä joku aika sitten lapsille ja nuorille suositeltava ns. ruutuaika oli kaksi tuntia. Sen rinnalle suositeltiin kaksi tuntia ulkoilua ja liikuntaa. Tänä päivänä lapsi ja nuori viettää tietokoneen, tabletin tai muun mobiililaitteen äärellä paljon enemmän aikaa, eikä suosituksista enää puhuta missään.

Lukiossa oppitunti on 75 minuuttia ja keskimäärin jo ns. helpossa koulupäivässä on neljä oppituntia. Jos jokaisessa oppiaineessa on ns. sähköinen oppikirja niin oppilas viettää sähköisessä oppimisympäristössä jo ajallisesti viisi tuntia. Sen päälle tulevat kotitehtävät, jotka nekin suoritetaan sähköisesti ja niiden parissa voi vierähtää tunteja. Opiskelijan pelkästään opiskelusta johtuva ns. ruutuaika voi olla pahimmillaan jopa kymmenen tuntia vuorokaudessa.

Myös työpaikoilla digitaalisuus ja sähköinen maailma on arkipäivää. Myös työntekijät kertovat sähköistymiseen liittyvistä haasteista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus tekee sähköistymiseen ja digitaalisuuteen liittyvien terveyshaittojen löytämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi? Miten hallitus huolehtii siitä, että sähköinen ja digitaalinen oppimisympäristö tukee koululaisen ja opiskelijan hyvinvointia?
Millaisia suosituksia hallitus antaa oppilaitoksille sähköistymiseen ja digitaalisuuteen liittyen? Miten hallituksessa huomioidaan ne koululaiset, opiskelijat ja työntekijät, joille sähköistyminen ja digitaalisuus tuottaa terveyshaittoja tai muita ongelmia?

Arja Juvonen (ps)