Perusterveydenhuollossa saa parasta kokemusta

Hallitusohjelmassa tavoitellaan, että terveyskeskushoitoon pääsee seitsemässä päivässä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) arvioi, että yhteiskuntamme tarvitsee 1100-1800 uutta lääkäriä. Ongelman ratkaisemiseksi on esitetty lääkärikoulutuksen lisäämistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on lisäksi päättänyt myöntää yhteensä noin viisi miljoonaa euroa sairaanhoitajakoulutukseen aloitusmäärien lisäämiseen vuoden 2020 opiskelijavalinnoissa.

Lääkäri- tai sairaanhoitajakoulutuksen aloituspaikkojen lisääminen ei itsessään ole ratkaisu henkilöstöpulaan terveyskeskuksissa. Koulutus on kallista, eikä se takaa, että koulutetut tulevat perusterveydenhuoltoon töihin valmistumisen jälkeen. Neljän tai viiden vuoden opinnot suoritettuaan suurin osa hammas- tai yleislääkäriopiskelijoista työskentelee sijaisena perusterveydenhuollossa.

Terveyskeskustyön arvostus on välillä kyseenalaista. Osalla kansalaisista ja alan opiskelijoista on mielikuva, että jotkut lääkäreistä tai hammaslääkäreistä ikään kuin jämähtää töihin perusterveydenhuoltoon, eikä halua kehittyä tai erikoistua urallaan. Totuus on kuitenkin päinvastainen. Perusterveydenhuollossa työskentely vaatii jatkuvaa kehittymistä ja sitä tulisi arvostaa. Perusterveydenhuollossa lääkäri saa monipuolisen ja kattavan kuvan tieteenalastaan sekä runsaasti kokemusta erilaisista potilastapauksista.

Opiskelijoiden tulisikin saada terveyskeskustyöskentelyn aikana kuva hyvästä ja luotettavasta työyhteisöstä. Ohjauksen tulisi olla laadukasta ja opiskelijalla tulee olla mahdollisuus kysyä kokeneemmalta kollegalta neuvoa epäselvissä asioissa aina tarvittaessa. Ohjattavilla tulee olla konsultaatiotuki fyysisesti ja henkisesti läsnä, ei pelkästään paperille kirjattuna. Suuri palkka ei ole aina toimivin houkutin. Terveyskeskustyö pitää saada kiinnostavaksi nuorille lääkäreille; tarvitaan lisää joustavuutta, avoimuutta, laaja-alaista ja moniammatillista yhteistyötä, koulusta sekä hyvää työilmapiiriä. Lisäksi vastaanottoaikaa tulisi lisätä siten, että varsinaiselle kliiniselle työlle jää riittävä osuus. Tämä tarkoittaa tilastoinnin ja vastaavan ”sihteerityön” siirtämistä pois lääkäriltä. Riippuen potilastietojärjestelmästä, tämä ylimääräinen työ voi viedä jopa saman ajan kuin itse vastaanottotilanne. Täytyy myös huomioida, että perusterveydenhuollossa käy monisairaita potilaita, joiden hoitaminen vaatii riittävästi aikaa ja osaamista. Kiire hoitotilanteessa tuo stressiä myös potilaalle ja lisää vahinkojen määrää.

Viime vuosina Suomessa on toiminut useita valtion rahoittamia terveydenhuoltoalan hankkeita ja valmennuksia, joista osa on kohdistunut perusterveydenhuoltoon ja terveyskeskusten kehittämiseen, kuten hanke ”Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon” (vuosina 2010-2012). Näiden hankkeiden keskeisinä tavoitteina on ollut tukea perusterveydenhuollon vastaanottotyötä ja lääkäreiden toimipaikkakoulutusta ja lisäksi on pyritty kehittämään pitkäaikaissairauksien hoitoa terveyshyötymallin mukaisesti. Hankkeissa on myös koordinoitu hoitohenkilöiden lisäkoulutusta, kuten sairaanhoitajien rajattua lääkkeenmääräämisoikeutta varten. Nyt ja tulevaisuudessa tulisi hyödyntää hankkeiden ja valmennusten tuomia ideoita. Hoitajakoulutuksen lisärahoitus tulisikin kohdentaa hoitajien ja fysioterapeuttien erityiskoulutukseen, laajentaen heidän työnkuvaansa. Näin voidaan hoitajien ja fysioterapeuttien suoravastaanottoja lisätä, joka taas vapauttaa lääkärille kliinistä työaikaa. Työn vaativuuden lisääntyminen tulee näkyä myös hoitajien palkassa.

Vuokko Hämäläinen

Terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja

Lasse Hämäläinen

Hammaslääketieteen lisensiaatti, filosofian maisteri Kuopio