Mitä Suomessa tapahtuu ja kenen etua ajetaan?

KOLUMNI

Korkein oikeus on useammassa ennakkopäätöksessä todennut, että pienen poikalapsen ympärileikkaus veitsellä esinahkaa leikkaamalla, voidaan suorittaa laillisesti uskonnollisesta ja kulttuurisesta syystä – jopa kotioloissa. Sitä on perusteltu verraten pienenä puuttumisena lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen.

Tänä jouluna koululaiset eivät enää pidä joulujuhlaa kirkossa, sillä eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että joulujuhlia ei saa järjestää enää kirkkorakennuksessa – perinteinen suomalainen kristillinen kirkko ei siis ole hyväksi lapselle?

Minun on vaikea ymmärtää, miksi pienen lapsen fyysinen vahingoittaminen uskonnollisesta ja meille vieraan kulttuurin oikeuttamasta syystä, on yhteiskunnassamme hyväksytty, mutta suomalainen perinteinen kirkkorakennus ja joulujuhlat taas ovat kiellettyä uskonnonharjoittamista.

Isis-leireille on lähtenyt vapaaehtoisesti naisia väkivaltaisten jihadististen terroristitaistelijoiden rinnalle tavoitteena saada luotua ääri-islamilainen valtio ja laajentaa se kaikkialle. Ideologiana on ollut tuhota länsimainen kulttuuri ja vääräuskoiset sekä ajaa sharia-lakia. Suojelupoliisin mukaan naiset ovat vakava turvallisuusuhka.

Silti hallitus haluaa tuoda Isis-naisten lapsia Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä, että myös äiti pääsee mukana, jos se katsotaan lapsen edun mukaiseksi. Äiti, joka on vapaasta tahdostaan lähtenyt Isiksen hallinnoimaan kalifaattiin.

On hyvä huomata, että myös lapsia on koulutettu äärimmäiseen väkivaltaan ja aivopesty nuoresta asti tarkoituksena käyttää lapsia aikuisten tavoin sotilaina. Brittiläisen mediatalo Sky Newsin toimittaja vieraili al-Holin leirillä (Sky News 11.11.2019) ja tapasi noin 10-vuotiaan pojan, joka kertoi, että ”hän teurastaa teidät”.

Ennen kuin edes keskustelemme Suomessa al-Holin lasten eduista, meidän pitäisi tietää äitien ja lasten henkilöllisyys sekä se, minkä maan kansalaisiksi heidät ylipäätään luetaan ja millä perusteella ketään ollaan tuomassa Suomeen. Ovatko alueella olevat lapset ylipäätään ”suomalaisia lapsia”. Kaikki tämä on auki ja silti päätöksiä tehdään vauhdilla. Eikö ensin pidä selvittää, onko Suomella edes mitään velvollisuutta toimia vieraassa valtiossa, jonka tehtävänä on itse huolehtia maansa alueella vapaaehtoisesti olevista naisista ja heidän lapsistaan?

Mitä maamme hallitus sitten tekee, kun ihmiset ovat vihastuneet näistä epäoikeudenmukaisiksi kokemistaan ja kulttuurillemme vieraista päätöksistä ja antavat palautetta? Hallitus on huolissaan siitä, miten ihmisiä voi hillitä ja hallita paremmin. Puhetta halutaan suitsia tehokkaammin rikosoikeuden keinoin ja päätöksentekijöihin kohdistuva arvostelu halutaan vaientaa. Se on kuitenkin kansalaisten ainoa keino yrittää vaikuttaa päättäjiin.

Eikö ongelmia enää ratkotakaan puhumalla? Ihmisen elämään kuuluvat tunteet laidasta laitaan. Puhumattomuus ja tunteiden kieltäminen eivät edistä mitään päämäärää.

Jos ihmisiä vihastuttaa jokin asia, niin silloin päättäjien tulee kuulla heitä ja tehdä kansan oikeustajun mukaisia päätöksiä – eikä pyrkiä hiljentämään ihmisiä. Yhdenkään päättäjän ei tule unohtaa, että Suomen perustuslaki ja päättäjille suotu valta nojaa kansanvaltaan ja kansan tahtoon.

Toin kirjoituksessani esiin muutaman hullutuksen, koska haluan kertoa, miten ymmälläni olen siitä, miten nopeasti Suomessa asiat ovat kääntyneet täysin päälaelleen.

Oma kulttuurimme ja sisäiset asiamme vaatisivat huomiota, rahaa ja lisäresursseja. Silti liian monet keskittyvät meille vieraiden kulttuurien suosimiseen, oman kulttuurin polkemiseen ja ajavat yhteiskuntaamme vain joitakin ryhmiä koskevia -meille vieraita- rinnakkaisia oikeuksia. Oikeuksia, joiden osalta tavallisesti joutuisi rikosvastuuseen lapseen kohdistuvasta väkivallasta ja lastensuojelutoimenpiteiden kohteeksi.

Eikö siis pitäisi keskittyä Suomessa olevien lasten yhdenvertaiseen ja hyvään kohteluun eikä keskittyä Isis-vaimojen ja heidän lastensa asioihin, vaikka varmuutta heidän suomalaisuudestaan tai mahdollisista todellisista siteistään Suomeen ei edes ole.