Kotimaisen maatalouden alasajo ei ilmastonmuutosta jarruta
Maatalouden alamäki sai alkunsa viime vuosituhannen puolella Suomen liittyessä Euroopan unionin jäseneksi. Tuolloin neuvottelutulos oli Suomen kannalta kehno erityisesti maatalouden kohdalla. 2000-luvun alku oli EU:n järjettömän laajentumisvimman voittokulkua. Uudet Itä-Euroopan jäsenvaltiot saivat mittavia tukia maatalouden kehittämiseen ja kiilasivat edullisine tuotteineen pysyvästi unionin sisämarkkinoille. Toisin sanoen suomalaiset tuottajat ajautuivat rajun hintakilpailun armottomaan mankeliin. Tuottajien kustannukset ovat korkeat kasvuympäristön ja tuotantoa koskevien laatuvaatimusten seurauksena, mutta silti pitäisi hinnalla pystyä kilpailemaan.
Brexitin myötä muodostunutta kassavajetta on EU:ssa paikkailtu muun muassa maataloustukia karsimalla. Tämä iskee kovaa Suomen maatiloihin, vaikka hallitus on yrittänyt kompensoida EU:n maataloustukien ehtymistä. Marinin hallitus tekee kunnianhimoista ympäristöpolitiikkaa eikä ilmastovimmassaan ota huomioon tavallisia suomalaisia, saati maatalousyrittäjiä.
Tavoitteena on hiilineutraali Suomi vuoteen 2035 mennessä ja hinnalla millä hyvänsä. Bensan litrahinta lähentelee jo kahta euroa eikä tankkaajaa hymyilytä. Polttoaineverot ja öljyn hinnannousu ovat myrkkyä autoilijoiden lisäksi maatalousyrittäjille. Suomen maatilat ovat toki tottuneet nielemään poliittisten päätöksentekijöiden juottamaa tervaa, mutta nyt alkaa tulemaan raja vastaan. Ympäristötoimien seurauksena maataloustuotantoa koskevia vaatimuksia tulee jatkuvasti lisää mikä nostaa suoraan tuotantokustannuksia. Pilviin nousevat kustannukset ovat suoraan pois tuottajien tilipussista. Kauppa kyllä ottaa oman osuutensa, mutta alkutuottajalle jäävä osuus vähenee jatkuvasti kaupan kasvattaessa pottiaan. Marinin hallitus ympäristötavoitteineen on sammuttamassa viimeisenkin toivon kipinän Suomen maaseudulta.
Miksi kotimaista maataloustuotantoa pitää puolustaa? Suomalainen ruoka on laadukasta, puhdasta, eettisesti tuotettua ja antibioottivapaata. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikissa EU-jäsenmaissa ja eläinten ala-arvoinen kohtelu sekä vakavat puutteet hygieniassa ovat valitettavan yleisiä ongelmia. Maatalous työllistää Suomessa suuren määrän ihmisiä, välillisesti yli 300 000, ja maataloussektori on taloudellisesti merkittävä. Maatalous on keskiössä myös maaseudun elinvoimaisuutta ajatellen. Kotimaisen laadukkaan ruoan saatavuuden turvaaminen on lisäksi huoltovarmuuskysymys. Sitä mukaa kun tiloja joudutaan ajamaan alas, ruoantuotanto supistuu. Tietyn pisteen jälkeen ruoantuotannon omavaraisuusaste on huoltovarmuuden kannalta tarkasteltuna kestämättömällä tasolla. Aiheesta keskusteltiin koronapandemian alussa, jolloin huoltovarmuuskysymykset olivat pinnalla, mutta nyt teema on vaipunut taka-alalle.
Hallituksen tulisi nyt istua alas ja miettiä tarkkaan ilmastotoimiensa vaikutuksia maatalouteen sekä kuluttajiin ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet. Kun ruoantuotanto Suomessa hiipuu, joudutaan elintarvikkeita rahtaamaan tänne entistä kauempaa. Siitä puolestaan syntyy mittavat päästöt ja tietysti itse tuotanto synnyttää päästöjä vaikkakin Suomen rajojen ulkopuolella. Näinkö ilmastonmuutosta torjutaan?