Hoitajamitoitus vai henkilöstömitoitus
Hallitus on antanut esityksensä henkilöstömitoituksesta iäkkäiden henkilöitten tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Henkilöstömitoitus olisi 0.7 työntekijää asiakasta kohti viimeistään 1.4. 2023. Sinänsä hieno asia mutta tässäkin hallituksen esityksessä on suurten lupausten tuntua mutta paljon on avoimia kysymyksiä. Mistä saadaan rahoitus? Miten tämä saadaan onnistumaan konkretian tasolla. Törmätäänkö taas perutuslakiin?
On ollut varsin ikävää huomata, että jopa vastuuministeri Kiuru julkisuudessa asiasta puhuessaan jatkuvasti käyttää termejä sekaisin. Onko tämä tarkoituksellista? Asialla on todellakin eroa. Olen vakaasti eri mieltä ministerin kanssa siitä, että kyseessä olisi aito hoitajamitoitus. Kuka on hoitaja, siitä voitaneen käydä keskustelua. Esityksessä henkilöstömitoitukseen laskettaisiin välittömään asiakastyöhön osallistuvat työntekijät, joita ovat sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat, geronomit, fysio- ja toimintaterapeutit, kuntoutuksen ohjaajat, lähi- ja perushoitajat, sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, sosionomi AMK:t, kotiavustajat ja kodinhoitajat, hoiva-avustajat, hoitoapulaiset, viriketoiminnan ohjaajat ja muut vastaavat asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoon osallistuvat työntekijät sekä toimintayksiköiden vastuuhenkilöt ja -johtajat. Mielestäni ns. hoitajavalikko on tässä varsin laaja ja väljästi tulkittu.
Esityksessä on ilmeisesti määritelty välitön asiakastyö varsin yleisellä ja laajalla tavalla ilmeisesti juuri siksi, että siihen saadaan mahtumaan nuo kaikki ammattinimikkeet. Välillistä työtä olisi yksikön huoneiden ja yhteisten tilojen päivittäinen siivous, ruoan valmistus ja sen laajamittainen lämmitys sekä pyykki ja kiinteistöhuolto. Yksikön vastuuhenkilön esimies- ja hallinnollinen työ olisi nykyisen tapaan välillistä työtä. Välillistä työtä ei enää otettaisi huomioon henkilöstömitoituksessa mikä olisi muutos nykyiseen malliin.
Ei voi kuin todeta, että käytännössä on valtava, ellei mahdoton työ laskea päivittäin sitä, toteutuuko tuo henkilöstömitoitus. Hoiva-avustajat, hoitoapulaiset ja kotiavustajat ovat varsin mielenkiintoinen ammattiryhmä sikäli, että heidät voidaan laskea sekä välittömän, että välillisen työn ryhmään kuuluvaksi riippuen siitä mitä työtä ja kuinka paljon he sitä yksikössä tekevät. He voivat ilmeisesti osan päivää tehdä välitöntä työtä, osan päivää välillistä. He eivät voi olla kuitenkaan esim. työvuorossa yksin eivätkä osallistua lääkehuoltoon. Miettiä sopii mikä tilanne on äkillisten sairauslomien ja vuosilomien suunnittelussa.
THL:n mukaan vuonna 2018 ikäihmisten ympärivuorokautisissa yksiköissä työntekijöistä enemmistö 74 % oli lähi- tai perushoitajia. Sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia on 8.4 %. Hoito- ja laitosapulaisia 3.7 %, hoiva-avustajia 2.6 %, esimiehiä ja tiimivastaavia on 4.7% muita 0,3%. Mitä henkilöstöä me nyt sitten tarvitsemme oikeasti lisää. Miten työt organisoidaan yksiköissä? Ministeri Kiuru on todennut, että tässä on kyseessä aito hoitajamitoitus niin, että esim. pyykkäys ja ruonlaitto jää hoitajilta pois. No jos nyt varsinaisilta hoitajilta vähenee välillisen työn, jota he nyt ymmärtääkseni joutuvat tekemään, niin eikö heillä ole silloin enemmän aikaa tehdä sitä varsinaista heille kuuluvaa välitöntä hoitotyötä? Kun puhutaan koulutuksen lisäämisestä, pitäisi kai tarkkaan miettiä mitkä ovat ne henkilöstöryhmät, joita pitää kouluttaa lisää. Ongelma on myös se, että hoitoalan koulutus ei tällä hetkellä kiinnosta. Syitä ovat työn kuormittavuus ja työn vaativuus verrattuna palkkaan. AMK-hoitajaopintoihin pyrki viime vuonna yli 5000 hakijaa vähemmän kuin kolme vuotta aikaisemmin. Toisen asteen lähihoitajakoulutukseen haki 4000 vähemmän kuin vuonna 2016.
Miten tehokkaasti valvontaa voidaan suorittaa? Valvontaa suorittavat Valvira ja AVI ja nyt tiedot henkilöstömitoituksen toteutumisesta ilmoitettaisiin myös THL:lle. Yksiköitten omavalvontaa pitää tehostaa ja sekin vaatii resursseja. Kunta vastaa myös ostopalvelujensa valvonnasta. Henkilöstömitoitus koskee myös yksityisiä palveluntuottajia, joissa valitusten yhtenä syynä on aina ollut riittämätön hoitohenkilökunnan määrä, jonka vuoksi asiakasturvallisuus on vaarantunut. Yksityisiä hoiva-alan yrityksiä on jouduttu jopa sulkemaan Valviran toimesta. Räikeimmät tapaukset ovat koskeneet Esperi Caren ja Attendon yksittäisiä yksikköjä. Mistä nämä yritykset ottavat voittonsa, kun henkilöstökulut nousevat? Nostamalla hintoja, se on varmaa. Maksajiksi joutuvat palveluja ostavat kunnat ja sitä kautta palvelun käyttäjät. Hoitajamitoituksen hintalapuksi on arvioitu noin 300 milj. euroa. Vertailun vuoksi voi mainita tuon saman summan kuluvan esim. maahanmuuttajien kotouttamiseen ja vastaanottokeskusten ylläpitämiseen.
Omassa kotikaupungissani Turussa hoitajamitoituksen muutoksen on arvioitu maksavan 10 milj. euroa. Se tarkoittaa 80 uuden vakanssin perustamista. Oman toiminnan lisäyksen arvioidaan olevan 4 milj. euroa ja ostopalveluista kustannusvaikutuksen arvioidaan olevan noin 6 milj. euroa. Hyvinvointitoimiala ylitti viime vuoden budjettinsa ja on sitoutunut kovaan säästökuuriin. Olemme sitoutuneet esim. asiakasmaksujen nostoihin. Meillä on ollut vaikea saada rekrytoitua henkilökuntaa kotipalveluun, jossa hoidetaan yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Miten tämä mitoituksen muutos tulee vaikuttamaan kotipalvelun toimivuuteen?
Syntyykö tämän uudistuksen myötä kilpailu henkilökunnasta kotipalvelun ja tehostetun palveluasumisen välillä? Täytyypä pitää mielessä ministeri Kiurun toteamus ” täältä pesee” 13.2 uutislähetyksissä kun tästä ongelmasta kysyttiin ja sitä, että riittääkö rahaa myös kotihoidon kehittämiseen.
Hallituksen mukaan merkittävät rahoituslähteet ovat yksityisen terveydenhuollon Kela korvausten poistuminen, palveluhankintojen ja ostopalveluiden tehostuminen järjestäjien koon kasvaessa, digitalisaatio sekä apteekki- ja lääkemuutokset. Miten tämä nyt sitten konkretisoituu kunnille suoraksi rahaksi, jolla sitä henkilöstöä palkataan? Minusta se on suuri kysymysmerkki.
Ihmettelen edelleen, miten ikäihmistemme hoito on parantunut ns. vanhuspalvelulain tultua voimaan. Kustannukset eivät ainakaan ole vähentyneet eikä taida laatukaan olla parantunut. Kun kaiken lisäksi sote-uudistuksesta päättäminen siirtyi tämän hallituksen, kuten niin monen aikaisemmankin hallituksen harteille, tämäkään yksittäinen muutos lisättynä asiakasmaksulain uudistamiseen ei voi olla vaikuttamatta myös sen sisällön syntymiseen.
Avoimia kysymyksiä on varsin paljon ja kokonaisvaikutuksien mittaamista ei ole tehty riittävästi. Tämä hallitus on kova lupaamaan kaikkea hyvää. Tulokset näyttää tulevaisuus.
Ikäihmisemme ovat luoneet meille hyvinvointiyhteiskunnan, josta on vain rippeet jäljellä. Heidän pitäisi olla kunniakansalaisiamme, jotka ansaitsevat mahdollisimman laadukkaan ja tasa-arvoisen hoidon tuloista riippumatta silloin kun he sitä tarvitsevat. On alkanutta tuntua siltä, että kunniakansalaisiamme ovat aivan muut ihmisryhmät kuin omat isänmaamme vanhukset.