Helsingin PerusNaiset: Henkilökohtaisen avun voimavararajaus poistettava vammaispalvelulaista

Nykyisessä vammaispalvelulaissa on edelleen epäkohtana voimavaraedellytys eli voimavararajaus, joka syrjii kognitiivisesti ja kommunikatiivisesti vammaisia henkilöitä ja lapsia. Rajaus estää heiltä henkilökohtaisen avustajan saamisen vapaa-aikaan ja päivittäisiin toimiin.

”Henkilökohtainen apu on tällä hetkellä ainut ammattimainen apu, jonka avulla vaikeavammainen henkilö voi liikkua kodin ulkopuolella, osallistua yhteiskuntaan, työskennellä ja harrastaa. Se myös mahdollistaa monelle vammaiselle omassa kodissa asumisen”, toteaa henkilökohtaisena avustajana toimiva Reetta Angelvo-Riipinen.

Vammaiselta henkilöltä itseltään edellytetään voimavaroja määritellä avun tarve ja sen sisältö. Voimavaraedellytys on käytännössä johtanut vammaisten henkilöiden itsensä kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin, joissa he eivät ole saaneet tarvitsemaansa välttämätöntä apua. Myös laintulkinta, jossa henkilökohtaista apua on saanut vain kodin ulkopuolelle, mutta ei sisäpuolelle, on pakottanut monet vammaiset asumaan vastentahtoisesti ryhmämuotoisesti tai omaisten avun varaan.

”Voimavararajaus on yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Se luokittelee vammaiset kahteen ryhmään: henkilöihin, joilla on voimavaroja ja henkilöihin, joilla ei ole voimavaroja. Jälkimmäisen vammaisryhmän arkeen ei välttämättä kuulu lainkaan omia menoja ja harrastuksia, jolloin he jäävät näkymättömiksi ja osattomiksi yhteiskunnassamme. He eivät pysty yksilöinä elämään sellaista elämää, joihin muilla heidän ikätovereillaan on mahdollisuus. Tämä voi johtaa eristyneisyyteen ja jo olemassa olevien taitojen heikentymiseen. Myös monet vammaiset lapset ovat jääneet ilman vapaa-ajan avustajaa, johon heillä tulisi olla oikeus”, jatkaa Angelvo-Riipinen.

Suomi on ratifioinut YK:n Vammaissopimuksen, jossa todetaan, että vammaisten henkilöiden saatavissa on oltava valikoima kotiin annettavia ja muita palveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä. Vammaisella on oikeus valita asuinpaikkansa ja saada asumiseen tukea.

Epäselvän laintulkinnan takia helsinkiläinen autistinen ja puhevammainen mies on joutunut käymään neljä vuotta oikeutta Helsingin kaupunkia vastaan saadakseen henkilökohtaista apua. Lopulta KHO totesi yksimielisesti autistimiehellä olevan voimavaroja. Tämä ei ole suinkaan ainoa tapaus, jossa oikeutta on jouduttu käymään vuosia. Vastaavia tapauksia on tiedossa kymmeniä.

”Kaikilla vammaisilla on voimavaroja määritellä avun tarpeitaan tuetun päätöksenteon keinoin. Vammaisen henkilön hyvin tuntevat läheiset voivat auttaa tuomaan esille hänen mielipiteensä ja tarpeensa. Voimavararajaus syrjii osaa vammaisista henkilöistä. Siksi se tulee poistaa kokonaan vanhentuneena vammaislain uudistamisen yhteydessä”, toteaa Angelvo-Riipinen.

Asian puolesta on luotu adressi: Voimavararajaus pois uudesta vammaispalvelulaista. Siinä on kerätty jo yli 4000 nimeä ja se tullaan aikanaan luovuttamaan sosiaali- ja terveysministerille. Adressi löytyy linkistä: https://www.adressit.com/voimavararajaus_pois_uudesta_vammaispalvelulaista